UUDENKAUPUNGIN
SUOJELUSKUNNAN MATKA
AHVENANMAAN JA RUOTSIN
KAUTTA SATAKUNNAN RINTAMALLE 1918
Vakka-Suomen keskus Uusikaupunki oli valkoisten tukialuetta tammikuussa
1918, kun Suomessa puhkesi vapaussota.
Vapaussota muuttui sisällissodaksi punaisten aloittaessa samaan aikaan
aseellisen kapinan laillisen hallituksen kumoamiseksi.
Uuteenkaupunkiin kerääntyi 1.2.1918 alkaen satoja varsinaissuomalaisia
valkoisia, jotka päättivät saarrostusuhan alla vetäytyä Ahvenanmaalle.
Oikealla Uudenkaupungin yhteislyseo, josta tehtiin valkoisten esikunta.
Varsinais-Suomessa valkoisten ja punaisten vastakkainasettelu oli
syventynyt syksyllä 1917.
Vasemmalla Loimaan kahakan muistomerkki. Turusta vahvistuksia
saanut
Loimaan punakaarti löi suojeluskuntalaiset suurlakon aikaisessa
välienselvittelyssä 21.11.1917.
Oikealla Oripään surmattujen muistomerkki. Oripäässä punaiset surmasivat 4.2.1918
kaikkiaan 13 valkoista, jotka yrittivät päästä turvaan rintamalinjan
läpi valkoisten tukialueelle.
Nämä esimerkit kertovat siitä, että Uudenkaupungin seudulle jääneet
valkoiset olivat kuolemanvaarassa punaisen Suomen alueen sisällä.
Uudenkaupungin suojeluskunta marssi Uudestakaupungista Kustaviin
8.2.1918.
Uudenkaupungin suojeluskunta lähti taivaltamaan meren jäätä pitkin
Kustavin Vartsalasta Brändön saaristoon 8.2.1918.
Ahvenanmaalle päästyään Uudenkaupungin suojeluskunta joutui
taisteluihin venäläisiä
ja punaisia vastaan Godbyssä 17.2.1918. Vasemmalla Brändön kirkko. Oikealla
Godbyn taistelujen muistomerkki.
Ruotsin hallitus puuttui Ahvenanmaan tapahtumiin lähettämällä saarille
laivasto-osaston, joka neuvotteli Uudenkaupungin suojeluskunnan pois
Ahvenanmaalta valheellisin perustein. Suojeluskunnan johtaja kapteeni Fabritius
luuli toimivansa Mannerheimin tahdon mukaisesti suostuessaan viemään joukkonsa
ruotsalaisilla laivoilla Eckeröstä Ruotsiin 24.2.1918. Ruotsissa joukko
lastattiin rautatievaunuihin, jotka matkasivat halki Ruotsin itärannikon kohti
Haaparantaa. Kuvassa Eckerön mahtipontinen postitalo.
Haaparannan rautatieasemalle saavuttiin 27.2.1918. Samana päivänä
ylitettiin Tornionjoki ja saavuttiin Suomen puolelle Tornioon.
Tornion aseman kautta oli Venäjälle matkustanut huhtikuussa 1917 V. I. Lenin.
Juna vei Uudenkaupungin suojeluskunnan Torniosta Pohjanmaalle,
jossa pysähdyttiin Kokkolan jälkeen ruokailemaan Pennäisten asemalla
28.2.1918.
Valkoisten joukkojen komentaja C. G. E. Mannerheim otti Seinäjoella
vastaan Uudenkaupungin
suojeluskunnan. Suojeluskunnan oli kuitenkin jatkettava matkaa kohti
Kankaanpäätä, sillä
Mannerheim tarvitsi pikaisia vahvistuksia Ikaalisten suunnalle.
Pomarkun Tuunajärven kylä, jossa jääkärit kouluttivat amatööreinä
sotaan lähteneitä
Uudenkaupungin suojeluskunnan miehiä ennen Satakunnan rintamalle lähtöä
5. - 7.3.1918.
Uudenkaupungin suojeluskunta osallistui Ikaalisten kauppalan
valtaukseen 12.3.1918.
Samana päivänä perustettiin virallisesti Turun rintamapataljoona, johon
kuului noin 500 miestä.
Mannanmäellä käytiin raskaat taistelut maaliskuussa 1918. Vasemmalla
näkymä Kostulan koulun suuntaan, josta valkoiset lähtivät hyökkäämään kohti
punaisten vahvoja asemia Mannanmäellä. Mannanmäen valtauksessa kaatui ainakin
46 valkoista. Nykyisin paikalla on muistomerkki, joka toimi toisessa
maailmansodassa ilmavalvontatornina. Laatassa lukee: ”Näillä kunnailla
taisteltiin isänmaan vapauden puolesta 16. – 24.3.1918”.
Punaisen Suomen keskus Tampere antautui 6.4.1918. Turun
pataljoonaksi muuttunut
Uudenkaupungin suojeluskunta saapui Epilän suunnasta Tampereelle vasta
taistelujen loputtua.
Epilänharjulle kaivautuneet punaiset olivat kyenneet tekemään ankaraa
vastarintaa 26.3. – 29.3.1918.
Turun pataljoona menetti Epilänharjulla ainakin 30 kaatunutta ja 83
haavoittunutta.
Syrjäntaan taistelut käytiin Tuuloksessa Lahden luoteispuolella 28. -
29.4.1918.
Uudenkaupungin suojeluskunta ajoi punaisia takaa vappuun saakka.
Vapunpäivänä 1918 Uudenkaupungin suojeluskunta lähti Tuuloksesta
Tampereen kautta Turkuun.
Kuvat
ja tekstit: Hannu Romppainen 2008